Vuonna 2013 Fagerkullan pappila sai isännäkseen Marko Isolehdon. Mies ja kitara olivat siihen saakka kierrelleet ympäri Suomen tanssilavoja eri kokoonpanoissa Kokkolasta käsin. Jo lapsena Marko muistaa haaveilleensa omasta musaklubista. Piirustuspaperille syntyikin pienen pojan kynästä kuvia bändeistä lavalla sekä pohjapiirustuksia unelmien musiikkiklubista.
Vuosikymmeniä myöhemmin pienen pojan unelmat alkoivat konkretisoitumaan. Marko kitaroineen näki, omien sanojensa mukaan vähän puolivahingossa ostamansa, Fagerkullan vanhan pappilan navetanraunioissa mahdollisuuden lavan rakennukseen. Elettiin vuotta 2016, kun isäntä alkoi siirrellä ja kasata kiviä lavarakennelmaa varten. Tuolloin hän ei vielä voinut kuvitella millainen ilmiö syntyisi noiden raunioiden ympärille.
Lehtimäelle muutto toi tullessaan myös ystäviä, jotka alkoivat yhdessä elämään Markon unelmaa todeksi ja sen myötä päätettiin järjestää navettalavalla jotakin yhdessä. Pienet konsertit paisuivat varsin nopeasti Fagerkullafesteiksi. Ystävien ja yhteisön merkitys on ollut isossa roolissa – yksin unelmat tuskin koskaan olisivat päässeet toteutumaan. Tarvittiin erilaista osaamista ja yhteistä uskoa yhteiseen tekemiseen. Yhdessä muiden kanssa on uskaltanut myös haaveilla isommin, kuin yksin, Marko muistelee.
Yhteisön merkitys ei tule esille vain yhteisessä tekemisessä
Yhteisö kasvattaa niin hengellisesti kuin henkisestikin. Yhteiset asiat voidaan tuoda rukousten kautta Jumalan eteen ja Hänen sydämelleen. Kannateltavaksi tuodaan yhteisön jäseniä ja asioita, sekä yhdessä että erikseen. Kristillinen elämänkatsomus ohjaa myös Markon elämää.
Marko Isolehto on asettunut Fagerkullan pappilan historian sukupolvien ketjussa omalle paikalleen. 120 vuoden ajan pappilan ovet ovat olleet aina avoinna ja tuota arvokasta perinnettä Marko haluaa olla jatkamassa. Pappila on paitsi Markon koti, mutta myös paikka, jonne hän haluaa vilpittömästi toivottaa ihmiset tervetulleeksi etsimään, löytämään, lepäämään ja rohkaistumaan.
Pappilaan muuton myötä Marko itse koki oman luovuutensa vapautuneen. Tuota kokemusta hän haluaa jakaa yhdessä toisten kanssa. Marko toivookin Fagerkullan pappilan ilmapiirin olevan rohkaiseva, jossa kuka tahansa voi löytää luovuutensa, lahjansa ja rohkaistua omassa tekemisessään.
